On muuten todella ihana huomata että löyttä jonkun ihmisen joka tuntuu siltä "oikealta". Näinkin pitkän odottelun jälkeen, ja kun on melkein toivon menettänyt niin sitä vain löytää ihmisen jonka kanssa haluaisi jakaa kaiken ja vielä enemmän.

Hassua on sekin että vaikka tässä ollaan jo seurusteltu vuoden päivät niin edelleen tämä tyttö tuntuu yhtä mielenkiintoiselta kuin alussa, ellei jopa enemmän. Mie olin tuossa pari viikkoa sitten tähän aikaan hänen luonaan, mie olin siellä neljä päivää ja voin rehellisesti sanoa että ne oli elämäni hienoimmat neljä päivää. Siinä ajassa sitä jo kerkesi huomata jälleen että miten hieno ihminen hää on, miten upeasti hää rakastaa. Meillä oli hauskaa. Me voidaan nauraa yhdessä sille kuinka "tyhmiä" me ollaan, kuinka kukaan muu ei vois ymmärtää meitä, eikä todennäköisesti ymmärräkään. Kuinka me valvotaan koko yö ettei meidän tarvitse menettää yhtään hetkeä viimeisestä päivästä yhdessä ennen seuraavaa.

Minusta on myös upeaa kuinka hyvin hänen vanhempansa on ottaneet minut vastaan vaikka meillä on todella sitä ikäeroa, mutta meistä sen huomaa ettei sillä ole oikeasti mitään merkitystä kun se oikea ihminen osuu kohdalle, ei todellakaan.

Mie toivon että tämä kestää, kestää nyt ja maailmanääriin. Mie en ole sellainen ihminen joka vaihtaisi tyttöystäväänsä tuosta vain, ei, mie haluan löytää yhden ja elää hänen kanssaan vielä kiikkutuolissakin, toivoen että hää työtää minua pyörätuolissa katsomaan bingoa.

Odotan niin innolla seuraavaa kertaa kun me taas nähdään. Odotan sitä että tyttö saa nukkua minun vieressä kun hipsutan sen tukkaa. Odotan sitä että saadaan viettää yhteisiä synttäreitä kahdestaan. Odotan sitä että saadaan nuuhkia raikasta syysilmaa kun kävellään käsikkäin pitkin katua. Odotan sitä että sinä tulet tänne...

Maria, minä rakastan sinua